Tiesithän sinä sen,

että sinusta kovasti iloitsen. 

Tiedätkö myöskin sen,

että usein sinua lämmöllä ajattelen

ja yhteisiä hetkiämme muistelen.

ONNEA 4- VUOTIAAT ÄLLIÄISET !

Kerrassaan lumisissa olosuhteissa teimme tänään talven ensimmäisen lumikenkälenkin Sipoossa. Voi uskomatonta tuota meidän Iitaa, miten se jaksaa mennä umpihangessa. Hanekin kyllä ylitti siinä suhteessa kaikki odotukset eli kyllä jaksaa vanhakin vielä painaa:)

Peksu kävi puolentoista viikon työmatkalla Keski-Euroopassa. Aivan koko aikaa ei tarvinnut kuitenkaan käyttää pelkkien töiden puurtamiseen vaan vkl:n aikana pääsin myös kutsuttuna vieraana osallistumaan Tsekeissä villisika- ja peurajahtiin. Metsästyskulttuuri poikkeaa kyllä jonkin verran totutuista, mutta tärkeimmästä eli metsästyken turvallisuudesta ei tingitty sielläkään.  Summa summarum päivän jahti, aamulla ajo sekä iltapäivänä toinen, porukalla yhteensä 20 kaatoa. Yksin ei tarvinnut passissa seisoa, näin päivän aikana reilusti yli viisikymmentä peuraa. Pukkeja ei ollut lupa ampua ja villisiatkin oli rajattu painoon n. 40-50 kg.

Jahtipäivä alkoi asiaan kuuluvine torvifanfaareineen sekä jahtipäällikön käskynjaolla. Sitten metsään, jossa passipaikat jaettin metsäautotielle n. 200 m:n välein. Vielä käytiin ampumasektorit läpi ja eikun odottamaan ajon etenimistä...

Jahtipäivän päätteeksi jahtimajan tai oikeammin -talon pihan havuille saatin kerättyä 15 peuraa sekä 5 villisikaa. Asiaan kuuluvin seremonioin kiitettiin hattu kädessä metsän antamaa riistaa sekä huomioitiin hattuun laitettavalla havunoksalla kaikki kaatajat.

Tämän jälkeen siirryttiin hyvin ansaitun päivällisen ääreen, jossa ei ruokaa säästelty ja vielä vähempi snapseja. Illan mittaan järjestettiin myös asiaankuuluvat arpajaiset, joihin minun piti kysyä osallistumisoikeus kotoa. Nimittäin pääpalkintona oli villisika karvoineen päivineen ja piti kysäistä armaalta mietteet, jos matkalta palaisikin kaksi sikaa yhden sijaan ;) Sain osallistumisoikeuden vaan onni ei enää ollutkaan suosiollinen villisialle, onneksi kuitenkin paikallisen pontikkapullon suhteen.

Mahtava viikonloppu ja tsekkiläinen vieraanvaraisuus oli loistossaan. Mieli halaa sinne uudelleen. Mahtavaa, että uusi  kutsukin ensi vuoden jahtiin tuli jo saatua.

Kettnerin eräliike Wienissä.  Aika vähän jäi toivomisen varaa valikoiman suhteen.     

Torvet soi ja jahti voi alkaa

Päivän saalis. Tarkkaan laskien 15 peuraa ja viisi villisikaa. Lähin sika oli "ylipainoinen" mutta kaataja selvisi ilman pyyhkeitä, hyvä niin.                                                                                         

"Alttari", jossa ensimäinen oma kaato palkittiin ja toivotettiin mukaan metsästäjien kastiin. Ja taas metsästystorvet soivat.

Tulevia vuosias kiireettä vietä

edessäs vielä on monia kulkemattomia metsäteitä.

Leppeitä syystuulia rauhassa haista

ja elämän anteja halulla maista.

Täytyy kyllä sanoa, että tuo meidän synttärisankari on upeassa kunnossa. Se on mieleltään yhä nuori ja erittäin aktiivinen eikä sitä ole paljoa tarvinnut eläinlääkärissä käyttää. Ensi vuonna sitten pidetään kunnon kymppivuotiskemut:)

Reilu seitsemän viikkoa on minulla nyt ollut käsi kipsissä. Tähänhän alkaa jo melkein tottumaan. Tiistaina onneksi pääsen kipsistä eroon ja sitten alkaa pitkä kuntoutusjakso. Luultavasti tänä keväänä ei suksisauva vielä kädessä pysy, mutta katsotaan tilannetta päivä kerrallaan. Ihmeen hyvin on kuitenkin aika kulunut kotona.

Peksu on taas Keski-Euroopassa reilun viikon ja valitettavasti huonoon aikaan, onhan täällä oikea pääkallokeli. Iita onneksi kulkee ulkoilureissut pääsääntöisesti vapaana, mutta Hane on pidettävä hihnassa juoksun ja tärppipäivien vuoksi. No tästäkin me varmaankin selvitään.

Niin se on, että joulu on jo oven takana, vaikka täällä on maa on mustana. Ero on siis melkoinen viime vuoteen verrattuna jolloin nietokset olivat korkeat.

Sinänsä, jos itsekkäästi ajattellee, niin on tosi hyvä kun maa on musta ja viimeisetkin jäät ovat jo lähes sulaneet. Uskaltaa allekirjoittanutkin mennä ulkoilemaan kipsi kädessä. Itsenäisyyspäivänä käteni leikattiin ja irtopalat kiinnitettiin levyn ja naulojen avulla. Nyt siis pitäisi parenemisen vihdoinkin olla käynnissä.

Onneksi Hane ja Iita kulkevat hihnassa suht kauniisti sen lyhyen matkan, joka meillä on tuonne metsäpoluille, missä saavat sitten vapaana juosta. Muutoin en kyllä niiden kanssa lähtisi mihinkään yksikätisenä. Koirista on uskomattoman paljon seuraa päivisin täällä kotona, joskin ne tietysti nukkuvatkin paljon. Nyt ne saavatkin nauttia emännän seurasta tammikuun puoleenväliin saakka. Itse kyllä jo kaipaan töihin.

Joulua ei olla valmisteltu tänne Helsinkiin, paitsi suosikkikukkiani hyasintteja on hankittu ilokseni ja ulkovalot laitettu. Jos ensi viikon kontrollissa kipsiäni kevennetään ja käsi on lähtenyt kunnolla luutumaan, niin jospa vietämmekin mökillä valkoisen joulun. Peksulle se toki tietää hieman ekstrahommia, kun mökillä ei ole tiskikonetta eikä kaikkia muitakaan kotona olevia hienouksia. Tunnelma sen sijaan on aivan omaa luokkaansa.

Koirien kanssa ei onneksi ole ollut mitään ihmeellistä. Molemmat voivat hyvin ja Hanekin on pudottanut painoa pari kiloa viime kesästä, ehkä hieman meidän avustuksella. Tänäänkin oltiin lenkillä Sipoon korvessa ja kaikki nauttivat. Iita on itse ihanuus eli ikä on tehnyt tehtävänsä.

Meidän perheellä on ollut pieniä vastoinkäymisiä tänä vuonna eli nyt oli sitten allekirjoittaneen vuoro saada ensimmäisen kerran elämässä kipsi käteen ja saikkua vuoden loppuun. Ei kiva. Toivottavasti tällä selvitään eikä kättä tarvitse leikata. Se selviää parin viikon kuluttua käsikirurgin kontrollissa.

Nyt on siis aikaa katsella elämää lintulaudalla ja Peksu ikuisti sieltä myös tikan, ei niin tavallinen vieras. Miltonkin poikkesi vaaria katsomassa Isänpäivänä.

Talipallot maistuu mullekin

Ketterä tikka

Peksu ja Milton

Eilen olimme koirien kanssa Sipoossa ja taas kertyi suppilovahveroita pakkaseen. Tänään sitten vietettiin samassa paikassa pari tuntia ja mukana viisi pitkäsaarelaista eli Hane, Hansu, Hathi, Iita ja Mila. Kyllä oli taas mukava ulkoilla sosiaalisten ja tottelevaisten koirien kanssa. Ei haitannut vastaan tulevat koirat, lenkkeilijät tai muut ulkoilijat.

Kiitos Päivi, Hannu ja Jouni mukavasta seurasta!

Hathi, Hane ja Hansu

Iita, Hathi, Mila, Hansu ja Hane

Hathi ja Mila

Saimme mukavia ja odotettuja uutisia Liedosta, kun J-P sai päätettyä Pitkäsaaren Loitsun "Pennin" tulevan pentueen uroksen. J-P ja Minjahan kävivät katsomassa jo keväällä Ruotsissa asuvan muotovaliouroksen Birkhahn Baronin, mutta se ei ollut suinkaan ainoa vaihtoehto. Joka tapauksessa nyt päätös on tehty ja alkuvuodesta astutus on ajankohtainen.

Baronin sukutaulu on mielenkiintoinen. Itse olen erityisesti ihastunut sen emän puoleiseen linjaan. Birkhahn Kenneliähän emännöi Ruotsin jalostusneuvoja Rita Ohlson http://birkhahn.se/index.htm No ei Baronin isässä Tanskassa asuvassa KS Baron vom Donaulandissakaan http://www.halsbonden.dk/side5.html mitään vikaa ole. Onhan se jättänyt hyviä jälkeläisiä Pohjoismaihin.

SE MVA Birkhahn Baron

Tietysti Baronilla on erinomaiset koetulokset eli yhtä ykköstä vaille käyttövalio. Sen ainoa sisko Baronesse on jo muoto- ja käyttövalio. Baronia käytetään käytännön metsästykseen ja monilta ominaisuuksiltaan se vaikuttaisi täydentävän Penniä erinomaisesti.

Lue lisää suunnitellusta pentueesta http://www.sites.google.com/site/vinsanvuoman/ . Kyselyt ja pentuvaraukset Juha-Pekka Vähä 050-5937573.

Fi MVA Pitkäsaaren Loitsu

Viimeinen metsästysviikonloppu vietettiin Kivijärvellä. Lintuja nähtiin ja tilanteitakin koirille saatiin. Päästiinpä latvalintujahdissakin tilanteeseen. Kaikkiaan kiva ja rentouttava viikonvaihde. Ensi syksynä kuitenkin tavoitteena on olla Kuusamossa kunnon rupeama tai kaksi. Ja silloinhan on toivottavasti pikku "Elsakin" meidän mukana:)

Rapsutuksia ja halauksia kaikille Iitan sisaruksille!

Tänään 19.10.2011 tuli 5-vuotta täyteen

Jäger alias Pointti

Onpas ollut kiirettä reilun viikon ajan, ettei ole ehtinyt tännekään kirjoitella. Joka tapauksessa viime viikonloppuna siis oltiin keskisessä Suomessa metsällä kolme päivää. Paikka on meille toki tuttu entuudestaan, mutta pari positiivista asiaa tuli vastaan, kun ei olla muutamaan vuoteen kyseisessä paikassa käyty. Ensinnäkin hirvikärpäsiä ei juurikaan ollut. Peksu havaitsi muutaman, minä en yhtäkään. Teeriä nähtiin mukavasti, mutta myös metsoja. Tyytyväiseltä vaikutti myös Jouni Hansun saamiin tilanteisiin.

Viikko tosiaan hurahti töiden ja äitini vierailun siiviittämänä. Ehdittiinpä perjantaina käydä korkkaamassa myös uusi musiikkitalo ja syyttä sen upeaa akustiikkaa ei ole kiitelty.

Uusi työviikko on edessä ja perjantaina lähdetään taas metsälle sinne keskiseen Suomeen. Luvat on jo ostettu kolmelle päivälle ja majoitus varattu. Taitaapi olla meidän viimeinen jahtireissu tälle kaudelle ellei eksytä vielä fasaaneille talven aikana.

Suppilovahveroita on tänä syksynä tosi runsaasti. Eipä tänäänkään Sipoosta selvitty koirien ulkoilutusreissua ilman pussillista suppiksia. Hyvää keittoa ja muhennosta niistä toki saa ja Peksullehan ruoanvalmistus on sydämen asia

Peksu ja koirat palasivat Kuusamosta viime viikonloppuna. Nyt on totuteltu arkeen viikon verran. Vauhdikkaasti homma lähtikin käyntiin, kun Peksu oli heti neljä päivää matkoilla. Itse olin eilisenkin töissä kolutustilaisuudessa eli eipä ole paljon yhteistä aikaa ollut. Koirat on kuitenkin pystytty hyvin ulkoiluttamaan ja suppiksia kerätty enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Iita ja Hane selviytyivät Kuusamon reissusta ihan hyvin arvosanoin. Kiva niiden kanssa on metsästää. Ei tarvitse stressata. Vuosien kokemus näkyy tietysti toiminnassa, niin kuin pitääkin. Tässä vaiheessa aina toivoo, että voi kun aika pysähtyisi ja koirat eivät vanhenisi. Hyvällä hoidolla ja ruokinnalla yhteistä hyvää aikaa voi todennäköisesti pidentää. Hanekin on 8.5 vuotiaana erinomaisessa vedossa:)

Mukavaa oli, että  Olli ja Lumokin ehtivät Kuusamoon muutamaksi päiväksi. Lumo löytää linnut ja homma toimii, kunhan isäntä malttaa hieman hidastaa kävelyvauhtia, että koira ehtii hakea kunnolla aluetta. Yhteydenpito ja kuuliaisuus Lumolla on huippuluokkaa. Näillä opeilla homma on kuulemma kotona jo toiminut paremmin.

Kasvateista Jokeri ja Jäger "Pointti" ovat käyneet metsäkokeissa ja molemmat on palkittu AVO3- tuloksilla. Parempaankin on hyvänä päivänä aineksia molemmilla. J-P ja Penni ottivat myös pohjoisessa tuntumaa voittajaluokkaan, mutta ei ihan saletisti ensimmäisellä kerralla natsannut. Syksyhän on vasta nuori ja Pennillehän käy yhtä hyvin fasaanit kuin metsälinnut eli katsotaan mitä tuleman pitää.

Ensi viikonlopuksi meillä on luvat Keski-Suomeen ja seuraksi lähtee Jouni ja Hansu eli kiva viikonloppu tiedossa. Toivottavasti hirvikärpäset ovat säikähtäneet kylmiä öitä, niitä ei kukaan varmasti rakasta. Jos homma siellä tuntuu mielekkäältä, niin ehkä sinne mennään lokakuussa vielä uudestaankin. Ajomatka on kuitenkin inhimillinen verrattuna Kuusamoon, jos käytettävissä on vain muutama metsäpäivä.

Eka ruudussa Hane ja Iita näyttävät hieman säikähtäneiltä;)