Palasimme Kuusamon hiljaisuudesta sunnuntai-iltana kotiin ja täytyy sanoa, että kova kaipuu jäi hohtaville hangille. No onneksi mökki ei sieltä mihinkän katoa ja keväällä siellä taas hiihdellään.

Koirat nauttivat lomasta täysin siemauksin. Hanekin oli kuin vapaaksi pääsetty villivarsa ja kirmaili järven jäällä sellaista vauhtia, mitä emme ole aikoihin nähneet. Hane on nyt laihdutettu oikeisiin mittoihin pentujen jälkeen ja se näkyy koiran juoksemisessa. Osansa tietysti teki myös se, että koirat olivat juksuajan vuoksi olleet hihnassa, mitä meillä muuten ei tapahdu. Kyllä saksanseisoja on luotu juoksemaan vapaana ja se ilo niille täytyy pyrkiä päivittäin järjestämään. Olen sitä mieltä, että suurin osa seisojien niin sanotuista käytösongelmista johtuu liikunnan vähyydestä. Luulenpa, että koira kuin koira on kotioloissa rauhallinen ja tasapainoinen, kun saa painella pari tuntia vapaana umpihangessa.

Jään paksuus tai oikeastaan ohuus yllätti meidät. Onneksi paikalliset kelkkamiehet valaisivat asiaa. Toki jäälläkin liikuttiin, mutta enemmän tiedetysti varmoilla paikoilla. Meidän uusi harrastus on lumikenkäkävely. Itse asiassa yhdet kengät meillä on ollut jo pari vuotta, mutta nyt hankittiin toiset. Joka päivä käveltiin pari tuntia joko jäällä tai umpihangessa. Täytyy sanoa, että reisissä hieman tuntui, mutta supermukavaa oli. Suosittelen!

Sään suhteen koettiin monenlaista. Kun mentiin mökille, niin puissa oli ihana tykkylumi. Maisema oli kuin satumaassa joulun pyhien ajan. Sitten tuli suojakeli ja lumi oli hetkessä poissa puista, taisi muutama sadepisarakin tipahtaa taivaalta. Seuraavana päivänä saimme nauttia auringon paisteesta ja siltä päivältä alla pari kuvaakin. Oi jospa oisi joulu ainainen!

Emäntä kinkun sulatuksessa.