Eilen vietettiin taas reipasta ulkoilupäivää. Hilu ja Taika tulivat meille kyläilemään ja naisväki teki Hanen ja Taikan kanssa reilun parin tunnin maastolenkin. Iita ja Peksu lähtivät omikseen Sipoon korpeen. Tekee hyvää Iitalle välillä ulkoilla kahdestaan isännän kanssa.

Hanessa ja Taikassa on paljon samaa. Molemmat juoksevat ihan omia reittejään, vaikka ovat yhtä aikaa vapaana ja kumpikaan ei noteeraa muita koiria. Olin hieman hämmästynyt, kun Taika ohitti vapaana ollessaankin muut koirat ilman, että olisi rynnännyt niitä heti haistelemaan. Luvan saatua toki leikkii koirakavereiden kanssa.

Kotiin tultua havaitsin muutaman veripisaran lattialla ja taskulampun kanssa tutkittiin koiria ja mitään ei löytynyt. Peksu alkoi ihmettelemään, että onko Hane muka niin väsynyt, että vain makaa hieman poissaolevana keittiön lattialla. No ei muuta kuin uusi tutkiminen ja kyllähän se syy löytyi. Ilmeisesti puunoksa tms. oli tehnyt Hanen kainaloon ihan kunnon vekin. Yhtään koira ei valittanut, joten sen kipukynnys taitaa olla melko korkealla.

Onneksi eläinlääkäriasemalla, missä muutenkin asioimme, on viikonloppuisin ympärivuorokautinen päivystys. Nopeasti apua saatiin ja nyt Hanella on muutama tikki ja dreeni kainalossa sekä 10 päivän antibioottikuuri. Kurjaa on tietysti myös se, että Iita joudutaan pitämään päivisin eri huoneessa. Riski on liian suuri, että se menee nuolemaan haavaa. Illalla, kun olemme kotosalla, niin yhdessä olo toki sallitaan. Tänä aamuna Hane oli jo tosi reipas, kun rauhoitushuurut olivat yön aikana haihtuneet.

 
Tässä Hanen "varustus". Haava-alueella keltaiset "tupot" ovat dreenin päät, itse haava siinä välissä, Kuonokoppa nuolemisen estämiseksi ja sukka oikeassa takajalassa haavan raapimisen estämiseksi.