Pitkästä aikaa ihanien aurinkoisten päivien jälkeen aamu oli sumuinen, kun ajelimme Sipoon korpeen. Aamun harmaus ei haitannut, olihan myös Markku tulossa kanssamme lenkille Lakun ja Nubin kanssa. Hieman Markku autolla mietti, että otetaanko Nubi 14v. mukaan, mutta hyvin se jaksoi kulkea pari tuntia meidän mukana.

Hane oli edelleen suurimman osan ajasta hihnassa. Hemmetin hitaasti tuo kynsi näyttää parantuvan. Toki Hane-mammakin pääsi irroittelemaan Iitan ja Lakun kanssa. Nubi-herra kulki enemmän omia polkujaan, kuten tuohon ikään hyvin sopiikin. On se hienoa nähdä hyvin hoidettu eläkeläinen, joka edelleen selvästi nauttii elämästä, vaikka kuulo on mennyt.

Lakun koulutus on tosi hyvällä tolalla. Etäältä maahanmenot pillillä tapahtuu silmänräpäyksessä samoin luoksetulot. Kun vielä tiedämme, että koira toimii linnuilla toistaiseksi erinomaisesti ilman mitään peräänmenotaipumuksia, niin ei tarvitse ihmetellä, että isäntä on koiraansa tyytyväinen. Onhan Lakulta jo muutama lintukin tiputettu eli hyvällä mallilla on asiat. Toki täytyy muistaa myös Markun kokemus seisojien kouluttamisessa ja hänen luonteensa rauhallisuus, mikä ei varmasti ole pahasta. Hienoa, että saatiin koira tuommoiselle isännälle.

Blogi hiljenee pariksi viikoksi, kun meidän perheen "tytöt" lähtevät aamulla Kuusamoon. Peksu tulee sinne sitten perässä pääsiäisen viettoon

Iita (2v), Hane (6v), Nubi (14v) ja Laku (1v)

Ps. Hauskaa, kun yhdet vastaantulijat kysyivät, että ovatko nämä kaikki koirat samasta pentueesta ehkä yhdennäköisyys oli niin silmiinpistävä