Lauantaiaamuna pakattiin koirat ja kamat autoon ja suuntana Pertteli. Isäntäväen talon terassilta katseltiin kiikareilla ja ilman pelloille, jotta emme myöhästy, kun kyyhkyset alkavat lentämään. Isäntä oli jo etukäteen käynyt pystyttämässä kojut, joten kaikki oli valmiina.

Kolmen jälkeen sitten lähdimme passiin. Koirista mukaan otettiin Vesakon Fani ja meidän Iita. Hane ei tykännyt ollenkaan, kun se jätettiin pitämään seuraa Lyyti-pennulle.

Kyyhkysiä lenteli kohtuullisesti ja muutamia niistä saatiin alas. Iita sai noutaa ensimmäset linnut ja sen jälkeen päästettiin Fani hommiin. Olipa ilo seurata Fanin työskentelyä. Saa olla kyllä melkoinen noutaja, jos meinaa pistää paremmaksi. Toki harjoitusta on koiralle kertynyt tänäkin syksynä varsin mukavasti

Sitten homma saikin aivan uuden luonteen. Vesku huusi viereisestä kojusta " Nyt järeämpää patruunaa piippuun, tulee vähän isompia lintuja". Hädin tuskin ehdimme aseet ladata, kun iso hanhiparvi oli yläpuolella.  Meikäläinen ei edes tajunnut ampua, mutta muut kyllä ja yksi hanhi saatiin eräksi.

Ketä enää sen jälkeen kyyhkyset kiinnostavat. Niin lyötiin kamat kasaan ja lähdettiin syömään kyyhkysenrintaa. Sitten olikin jo taas kiire hanhipassiin. Isäntäväki oli kartoittanut hanhien lentoreitit etukäteen. Ihan meidän passin kohdalle ne ei tällä kertaa osunut, mutta hienoa oli taas nähdä iso parvi hieman haulikon kantaman ulkopuolella.

Sitten saunottiin ja parannettiin maailmaa tai ainakin kanakoiraharrastusta, mutta aamulla taas porukka oli hanhipassissa. Hanhet osasivat ohittaa passipaikan riittävän etäältä. Näinhän se pitää mennäkin, ettei saalista saada joka kerta. KiitosTehille ja Veskulle aktiiviviikonlopusta, joka säilyy mielissämme!

Vesku, Fani ja Lyyti

Monitaituri Terhi ehti antaa Hanelle myös vyöhyketerapiaa