L-pentue kokoontui  hienon ’korkean’ paikan leirin jälkeen Lapualle Junkkarin jaloon kisaan. Lumo joutui ikävä kyllä jättämään kisat väliin juoksun vuoksi. Lähes kaikki koirakot olivat käyttäneet väliajan metsästykseen metsämaastoissa.

Perjantai-iltana Tiitussa  haettiin heti alkuun hieman urheiluhenkeä. Takapellossa oli käytetty koiria tarpeillaan pitkän automatkan jälkeen ja siellähän oli kökkimisen ohella tehty kelpo riistatöitä kasapäin. Siitä se alkoi. Dag ja Anne-Britt Ruotsista (Odinin omistajat) löysivät myös tiensä idylliseen Tiitun pihapiiriin.

Lauantain varhaisen aamupalan jälkeen kaikki lähtivät hakemaan omaa ryhmäänsä Karhunmäkeen päivän kokeisiin.  Kasvattajilla oli vaikeus valita, minkä ryhmän perään lähteä. Pakko kuitenkin valita ja niin me lähdimme Lakun ryhmään ja Dag &Anne-Britt Pennin porukkaan.

Lakun ryhmässä oli tosi huonosti lintuja, monen monta sarkaa kuljettiin usean koiran kanssa ilman ainuttakaan lintukontaktia. Viestien mukaan emme olleet ollenkaan ainoa ryhmä ilman tipusia. 

Laku sai kuitenkin päivän mittaan kontaktin peltopyyparveen, josta ensin myötätuulessa  karkoittui kolme lintua. Markku pienen neuvonpidon jälkeen tuomarin kanssa sopi taktiikasta oletetun isomman parven käsittelystä.  Laku sai sen niillä ohjeilla hyvään seisontaan, mutta linnut olivat jo sen verran varpaillaan, että karkottuivat koiraa lähestyttäessä. Haku mallikasta, nouto moitteeton ja tulos II-palkinto.  Lakulta jäi bravuuri, hyvä eteneminen, näyttämättä. Harmi!

Lukan päivässä ei ollut myöskään häpeämistä. Lähes moitteeton nouto, ilman yhtä pudotusta, olisi tuomarin mielestä tuottanut riistatöineen myös II-palkinnon, nyt oli tyydyttävä kolmanteen sellaiseen. Pennin saalis päivästä oli myös II-palkinto, hienon haun olisi toivonut päätyvän selkeään riistatilanteeseen.  Pennillä ei ole pienintäkään häpeämistä haussa tai riistan käsittelyssä.

Sitten pentueen Satakunnan ihme tuli lähes puskista, otti ykköspalkinnon ja paikan maanantaille. Juhalle ja Leimulle ensi esiintyminen KAER-kokeessa ja heti paras palkinto. Mitäs siihen voi sanoa, nostaa hattua ja kumartaa . Edellisenä viikonloppuna koira kyllä jo näytti luontaiset taipumuksensa. Juhan kanssa keskusteltiin, että koiraa voi kyllä pellolla ohjatakkin, joskin aika turhaa puuhaa, koska koira kyllä tietää aivan tarkkaan mitä haetaan ja miten toimitaan tuulta esimerkillisesti hyväksi käyttäen. Useammankin Junkkari-tuomarin kommentti koirasta oli että, tuollaisen epelin ottaisin mieluusti itsellekkin. Juha ja Suvi ovat tehneet Leimun kanssa mahtavaa työtä, hienoa että työ myös palkittiin! Maanantain finaalin aamupäivällä kahden hakuerän jälkeen ei riistatilanteita Leimulla ollut ja peli loppui siihen. Haku oli edelleen kuosissaan.

Andy ei ole vielä herännyt ihan aikuisten oikeasti riistalle eli tarvitsee vielä aikaa. Timo ja Kaisa, hitaasti kypsyen se vielä palkitsee odottamisen yli odotusten tai syön sitten, en ihan hatullista vaan hattuni. Taiksulla  ja Jaskalla ei varmaan sattunut just paras päivä Junkkarissa.  Eväät on kuitenkin koirakoilla vaikka mihin, onhan molemmilla jo kuitenkin KAER-tulos taskussa.

Dagin ja Anne-Britin kommentti nähdystä Junkkarissa: Paras pentue heidän koirien jälkeläisistään, onhan siellä toki ollut varhaisia käyttövalioita, mutta ei kuulemma ainuttakaan näin tasaisen riistalla varhaiskypsää ja vapaalla sosiaalista pentuetta. Tästä on palkitsevaa jatkaa eteenpäin.

Eija ja Pekka kiittävät kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen panoksestaan Junkkariin asti. Toivottavasti annetaan aihetta laulaa ruåttalaisia värssyjä jatkossakin ;)

Tuomarin puhuttelusta se alkaa...

sitten spekulointia takajoukoissa...

Hakuerän jälkeen koiran rauhoittamista antaumuksella.

Päivän jälkeen tulee arvio tuomarilta...

joskus sen odottaminen jännittää ihan pikkuisen...

mutta aina se sieltä kuitenkin tulee.

Peksu, Juha ja Leimu the best sekä Dag, kaikki maireena

Voittajien on helppo hymyillä ja Leimu heti kartalla: Hienoa, nehän

 kuvaa taas minua, onkos korvat hyvin?

Huh, huh sitä menoa, vaan kyllä kannatti.