Olipa hauskaa, kun meidän poppoo hieman eksyi tänään meille niin "tutussa" Sipoon korvessa. Perheessä on vain kolme GPS:ää kahta ihmistä varten, mutta kukapa niistä yhtäkään mukana kantaisi. Mitä suotta, tutut maastot ja siellähän osaamme kulkea. Tarkoitus toki olikin tehdä kunnon lenkki ja onneksi oli repussa mukana voileivät ja termarissa hunajateetä. Se nimittäin tänään maistui.

Allekirjoittanut opasti poppoota pilvisessä säässä vanhoilla lumikenkäjäljillä ja jossain kohtaa sitten suuntataju petti ja odotettua sähkölinjaa ei näkynyt. Siinä vaiheessa totesin, että pidetäänpä evästauko. Paikoin oli jo kahlattu sääriä myöten lumessa ja hiki nousi jo hyvin pintaan.

Tauon jälkeen taisin tehdä vielä isomman mokan suunnan suhteen. No siitä sitten puolen tunnin kävelyn jälkeen huomattiin kulkusuunnasta oikeallla talo. No mitäs muuta kuin umpihankea (lunta haaroihin saakka) pitkin kahlattiin pihaan ja mietittiin, että missä ollaan. Hetken kuluttua oltiinkin takaisin niin sanotusti kartalla ja pienen tiellä kävelyn jälkeen mentiin uudestaan metsän siimekseen ja matka jatkui kohti autoa.

Nyt on jo saunottu ja olo tuntuu tosi mukavalta pienen rasituksen jälkeen ja kylmän oluen. Emme suosittele kuitenkaan tuommoista kolmen tunnin tarpomista ihan huono kuntoisille Voitte arvata, että Hane ja Iita nukkuvat tyytyväisinä masut täysinä. Sen pituinen tämä tarina.