Niin se on, että joulu on jo oven takana, vaikka täällä on maa on mustana. Ero on siis melkoinen viime vuoteen verrattuna jolloin nietokset olivat korkeat.

Sinänsä, jos itsekkäästi ajattellee, niin on tosi hyvä kun maa on musta ja viimeisetkin jäät ovat jo lähes sulaneet. Uskaltaa allekirjoittanutkin mennä ulkoilemaan kipsi kädessä. Itsenäisyyspäivänä käteni leikattiin ja irtopalat kiinnitettiin levyn ja naulojen avulla. Nyt siis pitäisi parenemisen vihdoinkin olla käynnissä.

Onneksi Hane ja Iita kulkevat hihnassa suht kauniisti sen lyhyen matkan, joka meillä on tuonne metsäpoluille, missä saavat sitten vapaana juosta. Muutoin en kyllä niiden kanssa lähtisi mihinkään yksikätisenä. Koirista on uskomattoman paljon seuraa päivisin täällä kotona, joskin ne tietysti nukkuvatkin paljon. Nyt ne saavatkin nauttia emännän seurasta tammikuun puoleenväliin saakka. Itse kyllä jo kaipaan töihin.

Joulua ei olla valmisteltu tänne Helsinkiin, paitsi suosikkikukkiani hyasintteja on hankittu ilokseni ja ulkovalot laitettu. Jos ensi viikon kontrollissa kipsiäni kevennetään ja käsi on lähtenyt kunnolla luutumaan, niin jospa vietämmekin mökillä valkoisen joulun. Peksulle se toki tietää hieman ekstrahommia, kun mökillä ei ole tiskikonetta eikä kaikkia muitakaan kotona olevia hienouksia. Tunnelma sen sijaan on aivan omaa luokkaansa.