Eilen oltiin Hanen ja Elsan kanssa "ulkoilemassa" fasaanitilalla. Elsahan ei ole kuin pari kertaa edes fasaaneja nähnyt. Heti se kuitenkin ymmärsi, että nämähän päästävät seisomaan puolen metrin päähän. Kun kyseessä oli vielä tarhalinnut, niin on helppo ymmärtää, että lintujen lähtiessä pyrstösulat jäävät helposti koiran suuhun. Ei siis mikään ihme, että Elsa meinasi kuumentua näissä tilanteissa;) Hyvin se haki niin pellolla kuin metsässä, seisoi varmasti ja tosi kauan, kun kiertelimme etsien ojien ylityspaikkoja. Yhtään omaehtoista nostoa emme ole vielä Elsalta nähneet.

Elsa

Kun Elsa oli lenkkinsä tehnyt, otettiin Hane autosta pienelle terapialenkille. Voi sitä riemua, kun muori sai huomioliivin päälle ja Astron kaulaan :) Muutamia luoveja pellolla ja sitten Hane meni metsäsaarekkeeseen, nappasi sieltä fasaanin juoksujäljen, otti muutaman luovin ja seisonta oli siinä. Lintu lähti ilmaan aivan Hanen kuonon edestä ja Peksu malttoi odottaa hetken ja fasu sukkana alas. Kyllä oli muori tyytyväinen! Ja niin tietysti myös me. Tulikohan Hanella mieleen, että olenhan minä näiden fasujen kanssa pelannut siellä etelässä asuessa ja ei tämä nyt niin vaikeaa ole. Peksu tuossa juuri aloitti fasaanipaistin valmistuksen.

Hane