Tosi hienoissa maastoissa saatiin kulkea kolme ja puoli päivää Pajalassa. Alueet ovat yhtenäisiä ja kaikkea löytyy vaarasta suohon ja siltä väliltä. Metsästyksen kannalta ilma oli aivan liian lämmin ja se huomattaavsti verotti päivien pituutta. Koirien hyvinvointi tietysti meni kaiken muun edelle.

Lintutilanne oli surkea. Jututimme melko monta suomalaista seisojamiestä ja Peksu taisi olla kolmen ensimmäisen päivän jälkeen ainoa, joka pääsi metson pudottajan kerhoon Iitan seisonnan ansiosta. Harmitti koirien puolesta, kun hyvää hakua ei juuri seisonnalla saati pudotuksella palkittu. Elsan toimintaan olemme tyytyväisiä, sen haku miellyttää ainakin meidän silmiä.

Kaikkiaan kuitenkin jäi ajatus, että ensi syksynä uudestaan, jos lintutilanne silloin näyttää paremmalta.